SOTE-uudistuksen valmistelu jatkuu…

Kaikkien tuntema sote-uudistushanke todistaa olevansa viimeistään nyt kuolematon ikiliikkuja. Sitä ei pysty pysäyttämään edes koko maailmantalouden pahemman kerran hyydyttänyt piskuinen, mutta ilkeä koronavirus. Uutiset viime päiviltä kun kertovat Suomen hallituksen aikeista jatkaa uudistuksen valmistelua alkukesästä 2019 hallitusohjelmassa sovitun mukaisesti. Toivoa sopii, ettei hankkeesta tule sentään ikiliikkujaa, vaan että se muuttuu toteutuneeksi uudistukseksi tällä eduskuntakaudella.

Mistä uudistuksessa on oikeastaan kyse? Pääministeri Sanna Marinin hallituksen aikomuksena on kehittää koko julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa (=sote) vastaamaan yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin. Hallituksen mukaan ihmiset eivät saa nykyisin yhdenvertaisesti sosiaali- ja terveyspalveluja. Myös palvelujen saatavuudessa ja saavutettavuudessa on ongelmia. Hoitoon ja palveluihin pääsyä joutuu odottamaan ja palveluketjut ovat usein katkonaisia. Suomen väestö ikääntyy nopeasti ja tarvitsee aiempaa enemmän palveluita. Samaan aikaan syntyvyys laskee ja vähentää aikaa myöten työikäisten määrää ja sitä kautta verotuloja. Sote-uudistus on tarpeen, jotta voidaan hillitä kustannusten kasvua ja varmistaa sosiaali- ja terveyspalvelut yhdenvertaisesti myös tuleville sukupolville.

Sote-uudistus koostuu sosiaali- ja terveyspalvelujen sisällöllisestä uudistamisesta ja palvelujen järjestämiseen liittyvästä rakenteellisesta uudistuksesta. Molempia kokonaisuuksia on määrä valmistella ja kehittää maakuntien alueilla. Uudistuksessa painopiste siirretään laadukkaiden perustason palvelujen kehittämiseen ja varhaiseen ongelmien ehkäisemiseen. Tällä tavoin pyritään vähentämään erikoissairaanhoidon tarvetta ja hillitsemään siitä aiheutuvien kustannusten kasvua. Palvelujen sisällöllistä kehittämistä tehdään Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa, jota toteutetaan pääasiassa alueellisissa kehittämishankkeissa eri puolilla Suomea.

Rakenteiden uudistamisessa on kysymys hallinnon uudelleenjärjestämisestä. Hallituksen suunnitelmien mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirrettäisiin kunnilta niitä suuremmille itsehallinnollisille alueille, maakunnille. Suomeen on määrä luoda edustuksellinen maakuntahallinto, jonka ylin päättävä elin maakuntavaltuusto valittaisiin yleisissä maakuntavaaleissa. Lapin maakunta muodostaisi yhden 22 itsehallinnollisesta maakunta-alueesta. Nyt aiotaan siis itsenäisen Suomen historiassa ensimmäisen kerran hyväksikäyttää perustuslain jo vuodesta 1919 lukien suomaa mahdollisuutta muodostaa kuntia suurempia itsehallintoalueita, jos ei 2000-luvun alussa toteutettua Kainuun hallintokokeilua oteta huomioon. Tässä yhteydessä on hyvä huomata, että jos sote-uudistus toteutuu hallituksen kaavailemalla tavalla, saamelaisten kotiseutualue on sen jälkeen Suomessa ainoa alue, jossa ovat samaan aikaan voimassa kaikki perustuslain 121 §:n tuntemat alueelliset itsehallintomuodot: kunnallinen itsehallinto, maakunnallinen itsehallinto ja saamelaisten itsehallinto. On syytä toivoa, ettei saamelaisten itsehallinto jää tässä kehityksessä sivustakatsojan rooliin.

Uudistuksessa maakunnan tuottaisivat sosiaali- ja terveyspalvelut pääosin julkisina palveluina, joita yksityiset toimijat ja etupäässä järjestöistä koostuva kolmas sektori täydentäisivät. Järjestöjen asemaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä vahvistettaisiin muun muassa turvaamalla niiden mahdollisuuksia tuottaa sote-palveluja. Tehtävien siirrosta huolimatta kunnat vastaisivat edelleen asukkaidensa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä alueellaan. Kuntien vastuulle jäisivät myös muut nykyisin niille kuuluvat tehtävät kuten sivistys- ja kulttuuripalvelujen järjestäminen. Tehtävien siirron myötä myös niiden hoitamiseen osoitetut valtiontuet siirrettäisiin kunnilta maakunnille. Sote-menojen osuus kuntien budjeteissa on nykyisin noin puolet, joissakin kunnissa jopa 70 %. On selvää, että kuntien asema ja merkitys paikallisena ja aluetaloudellisena toimijana tulisi heikkenemään. Uudistuksen jälkeen varsinkaan pienet kunnat eivät olisi enää entisellään.

SámiSoster ry on aktiivisesti vaikuttanut uudistushankkeen valmisteluun koko sen historian ajan tavoitteenaan turvata saamelaisten kielellisten ja kulttuuristen perusoikeuksien sekä osallistumisoikeuksien toteutuminen sote-palveluissa ja niiden suunnittelua ja toteuttamista koskevassa päätöksenteossa. Yhdistyksellä on neljä selkeää lainsäädännöllisiä toimenpiteitä edellyttävää tavoitetta, jotka se on useissa yhteyksissä esitellyt poliittisille päättäjille ja uudistusta valmisteleville virkamiehille. Tavoitteiden perustana on valtiovallan velvollisuus kohdella saamelaisia yhdenvertaisesti muihin väestöryhmiin nähden.

1) Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjiä ja tuottajia tulisi velvoittaa ylläpitämään ja kehittämään saamenkielisiä ja saamelaiskulttuurin mukaisia palveluja saamelaisten kotiseutualueella samaan tapaan kuin suomenkielisiäkin palveluja. Saamelaisalueen ulkopuolella Lapin maakunnassa saamelaispalvelut voitaisiin järjestää voimassa olevan saamen kielilain säännösten mukaisesti. Myös muualla Suomessa tulisi mahdollisuuksien mukaan järjestää näitä palveluja. Siellä niiden tuottamisessa voitaisiin hyödyntää nykyaikaista digitekniikka etäyhteyksin. Erityisen merkittävässä asemassa on Oulun yliopistollinen sairaala ja siihen liittyvä erityisvastuualue, sillä se on maantieteellisesti laajin Suomen viidestä yliopistollisten sairaaloiden erityisvastuualueista käsittäen yli puolet Suomen pinta-alasta.

Samassa yhteydessä tulisi myös turvata

2) saamelaisille oikeus osallistua tosiasiallisella ja vaikuttavalla tavalla saamelaispalvelujen järjestämistä, tuottamista ja rahoituksen kohdentamista koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon hallinnollisissa toimielimissä, sekä

3) riittävä valtion rahoitus saamelaispalvelujen tuottamista varten.

Ja jotta saamelaispalveluja voitaisiin käytännössä järjestää ja tuottaa, pitäisi lisäksi

4) laatia kattava toimenpidekokonaisuus, jonka avulla kyettäisiin turvaamaan palvelujen tuottajille riittävästi saamenkielistä ja saamelaiskulttuuria tuntevaa ja alan erilaisiin tehtäviin ammattikoulutettua pätevää henkilöstöä. Näiden toimenpiteiden toteuttamiselle tulisi osoittaa myös riittävä rahoitus.
Yhdistys pitää lisäksi tärkeänä raja-alueyhteisön toimintaedellytysten turvaamista Suomen ja Norjan välillä saamelaispalvelujen järjestämisessä.

Eduskunnassa viime vaalikaudella kaatuneessa sote-uudistusta koskevassa lakikokonaisuudessa ehdotettiin erityisen vähemmistökielen vaikuttamistoimielimen asettamista kaksikielisiin maakuntiin (suomen- ja ruotsinkielisiin maakuntiin). Lapin maakuntaan ehdotettiin puolestaan perustettavaksi saamen kielen vaikuttamistoimielimen, jonka jäsenten oli määrä edustaa alueen saamenkielisiä asukkaita. Vähintään kolmasosa jäsenistä olisi pitänyt nimittää saamelaiskäräjien esittämistä henkilöistä. Vaikuttamistoimielimen tehtävänä olisi ollut selvittää, arvioida ja määritellä saamenkielisten asukkaiden palvelujen tarvetta ja seurata näiden palvelujen saatavuutta ja laatua. Selvitysten perusteella toimielin olisi tehnyt maakuntahallitukselle ehdotuksia palvelujen kehittämiseksi. Nämä vaikuttamistoimielimet eivät olisi olleet sellaisia maakunnan toimielimiä, jotka ovat maakunnan viranomaisia kuten lautakunnat ja jotka voisivat käyttää julkista valtaa. Niille ei siten olisi voitu delegoida itsenäistä toimivaltaa. Saamen kielen vaikuttamistoimielimen oli määrä toimia maakunnan saamenkielisten asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamiskanavana maakunnan hallinnossa.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta kiinnitti sote-lakipaketista antamassaan lausunnossa huomiota ehdotettuun kielivähemmistön vaikuttamistoimielimeen luonnehtien sitä neuvoa-antavaksi toimielimeksi, jonka asema maakunnassa saattaa jäädä vähäiseksi ja jonka luonne ei ole omiaan korvaamaan ruotsinkielisen väestönosan osallistumismahdollisuuksien heikkenemistä. Valiokunta huomautti, että vaikuttamistoimielintä olisi perusteltua kielellisten oikeuksien ja perustuslain mukaisten osallistumisoikeuksien vuoksi vahvistaa lautakunnan kaltaiseksi toimielimeksi. Perustuslakivaliokunta tarkoitti tässä yhteydessä erityisesti ruotsinkielistä vähemmistöä, mutta vähemmistökielen vaikuttamistoimielimen aseman mahdollinen vahvistaminen olisi koitunut myös saamelaisten hyväksi, koska sillä ja saamen kielen vaikuttamistoimielimillä olisi ollut sama oikeudellinen asema.

SámiSoster ry on sote-uudistusta koskevissa kannanotoissaan korostanut sitä seikkaa, että uudistus tarjoaa Suomen historian suurimpana hallinnollisena uudistuksena erinomaisen mahdollisuuden kehittää dynaamiseksi tarkoitettua saamelaisten perustuslaillista itsehallintoa – toisin sanoen osallistumismahdollisuuksia – muun ohessa sosiaali- ja terveydenhuollon alalla ilman erillisiä lainsäädäntöhankkeita. Yhdistyksen mielestä eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanotto vaikuttamistoimielimen aseman vahvistamisesta on askel oikeaan suuntaan, vaikkakin kovin riittämätön. Saamelaisten asemaa alkuperäiskansana turvaavat perustuslain säännökset perusoikeuksista ja oikeudesta itsehallintoon yhdessä kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden määräysten ja suositusten kanssa antaisivat vankan perustan edetä saamelaisten osallistumisoikeuksien kehittämisessä kansallisissa lainsäädäntöratkaisuissa huomattavasti pidemmälle.

Pääministeri Marinin hallitusohjelman mukaan alueelliset erityispiirteet otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon sote-uudistuksessa ja palvelujen järjestämisessä. Tähän liittyen hallitus päätti selvittää Uudenmaan, pääkaupunkiseudun tai Helsingin alueen erillisratkaisun mahdollisuutta. Selvitys valmistui syksyllä 2019 ja asia on nyt jatkovalmistelussa. Saamelaisalueeseen liittyy monia erityispiirteitä, jotka poikkeavat Lapin maakunnan muusta alueesta ja ylipäätään muusta Suomesta. Sillä perusteella myös saamelaisalueelle voitaisiin räätälöidä oma erillisratkaisunsa. Yhtenä vaihtoehtona voitaisiin harkita saamelaistoimijoiden, saamelaiskäräjät etunenässä ja saamelaisalueen kuntien muodostamaa yhteishallintoa, joka toimisi Lapin maakuntahallinnon yhteydessä. Sen vastuulla olisi saamen- ja suomenkielisten sote-palvelujen tuottaminen saamelaisalueella lähtökohtaisesti yhdenvertaisten perusteiden mukaisesti. Ratkaisu parantaisi saamelaisten osallistumisoikeuksia saamelaisalueella ja toisaalta pitäisi päätösvallan lähempänä myös alueen muun väestön osalta. Tässä kohtaa huomautan kuitenkin, että tämä ehdotukseni on vain minun omaa pohdiskeluani.

Näin merkittäviä kehitysaskelia ei ole kuitenkaan odotettavissa. SámiSoster yhdistyksen edustajien ja peruspalveluministeri Krista Kiurun välisessä tapaamisessa kuluvan vuoden alussa kävi nimittäin selväksi, ettei maan hallituksella ole tällä hetkellä poliittisia valmiuksia kehittää saamelaisten osallistumisoikeuksia tässä yhteydessä enempää kuin vahvistamalla mainitun vaikuttamistoimielimen asemaa eduskunnan perustuslakivaliokunnan toivomalla tavalla. Kun näin on, pitäisi yhdistyksen mielestä vähintäänkin turvata tälle toimielimelle riittävät toimivaltuudet Lapin maakuntahallinnossa. Lisäksi sen jäsenet tulisi nimetä saamelaisyhteisön esityksestä, jolloin se myös tosiasiallisesti edustaisi saamelaisia. On merkille pantavaa, ettei perustuslakivaliokunta ehdottanut vaikuttamistoimielimen korvaamista lautakunnalla, vaan ”lautakunnan kaltaisella” toimielimellä. Valiokunnan kannanotto mahdollistaa tulkinnan, jonka mukaan asetettavalla toimielimellä voisi olla lautakuntaan rinnastettava asema Lapin maakuntahallinnossa, mutta sen jäsenet voitaisiin valita noudattaen toisenlaista menettelyä kuin muiden maakuntahallinnon lautakuntien kohdalla.

Aika näyttää, miten sote-uudistukselle lopulta käy ja miten saamelaisten tarpeet otetaan siinä huomioon. Toivotaan kuitenkin, että SámiSoster yhdistyksen tavoitteista toteutuu se tärkein; että valtiovalta kohtelee meitä saamelaisia muuhun väestöön nähden yhdenvertaisesti ja turvaa meidän oikeutemme saada omakielisiä ja omaan kulttuuritaustaamme sovitettuja sote-palveluja!

Juha Guttorm
erityisasiantuntija