Hyvät käytännöt arjen avuksi

kiisa

Hyvät käytännöt arjen avuksi
Elämänlaatu testamentti avuksi kanssakulkijoille
Puheeksi ottaminen ja varhaisen vaiheen tuki
Mistä tietoa
Govvagiisá
Polku

Hyvät käytännöt muistisairaan ja omaisten arjen avuksi

Saamelaisen muistisairaan arjen tuki

SámiSoster ry:n toteuttamassa Muittohallat- saamelaisen muistisairaan arjen apu hankkeen päämääränä on ollut edistää saamelaisten muistisairaiden kokonaisvaltaista toimintakykyä sekä vireyttä järjestämällä saamelaisista voimavaroista lähtevää aktivoivaa toimintaa sekä tukemalla heidän omaisiaan ja lähipiiriään arjen sujumisessa.  Pyrkimyksenä on ollut vahvistaa saamelaisten ikäihmisten ja muistisairaiden hyvinvointia, osallisuutta ja arvokasta elämää sekä mahdollistaa heidän kotona asuminensa mahdollisimman pitkään.

Hankkeessa on kehitetty kulttuurisensitiivisiä työmuotoja, toimintatapoja ja välineitä saamelaisten muistisairaiden sekä heidän omaistensa ja läheistensä avuksi. Kehitettyjä menetelmiä voidaan hyödyntää myös kotihoidossa, palveluasumisessa, hoito- tai hoivapalveluissa tehtävässä työssä.

Saamelaisten ikääntyneiden hyvinvointiin ja syrjäytymisen uhkaan liittyy läheisesti mahdollisuus päivittäin kommunikoida omalla äidinkielellä ja elää oman kulttuurinsa mukaista elämää. Keskustelu ikääntyneelle läheisistä asioista omalla äidinkielellä säilyttää hänen henkisen vireytensä. Saamelaisen ikääntyvän väestön erityistarpeiden tunnistaminen palvelutarpeen arvioinnissa on keskeistä. Saamenkielisten palveluiden kulttuurinmukaisuus on huomioitava niin koti- ja laitospalveluissa kuin myös palveluasumissa. Kotona asumisen mahdollistavat ainoastaan riittävät ja iäkkään ihmisen yksilölliset voimavarat tunnistavat palvelukokonaisuudet.

Muistisairaudet ovat eräs tärkeimmistä kotona selviytymistä estävistä tekijöistä ja johtavat yleisesti toimintakyvyn alenemiseen ja palvelutarpeen voimakkaaseen kasvuun ensin avo- ja myöhemmin laitospalveluissa. Saamelaisten muistisairaiden kohdalla korostuvat erityisesti saamen kieli, saamelaiseen kulttuuriin kuuluvat perinteet, tavat jne. Muistisairaat ja lähiyhteisö tarvitsevat sosiaalista tukea ja aktivointia, jotta riittäisi voimavaroja kotona asumiseen mahdollisimman pitkään. Pitkien välimatkojen ja harvan asutuksen vuoksi osallistuminen sosiaaliseen toimintaan vaatii usein erityisiä järjestelyjä, jotka voivat käydä niin ylivoimaisiksi, että mieluummin jäädään kotiin ja se edistää omaishoitajien uupumista ja syrjäytymistä. Sosiaalisen tuen lisäksi omaisilla on valtava tiedon tarve, kaikista hoidettavaan ja hoitosuhteeseen liittyvistä asioista, arkityötä helpottavista välineistä, tarvikkeista mutta myös oman itsensä jaksamiseen liittyvistä asioista.

Kehitettäessä kulttuurisensitiivisiä työmuotoja saamelaisten ikäihmisten arjen avuksi on lähtökohtana pidettävä ihmisten omia voimavaroja, vahvuuksia ja elämänkokemusta, ja lisäksi on kiinnitettävä huomiota saamelaisyhteisön vahvistamiseen. Tällöin eri toimintamuodoissa ja asumispalvelujen toteuttamisessa hyödynnetteisiin sukupolvien välistä kanssakäymistä ja rinnakkaiseloa. Sillä tavoin ikäihmisten kotona asumista voidaan tukea pitempään, lieventää vanhusten yksinäisyyttä sekä vahvistaa heidän toimintakykyään.

Palvelutuottajan velvollisuus on perehdyttää työntekijänsä kulttuurisensitiiviseen työskentelyyn.  Uuden työntekijän on heti työsuhteensa alussa tärkeää ymmärtää saamelainen ikäihminen vanhustyön asiakkaana, jossa ikäihmiselle mahdollistetaan oman kulttuurinsa mukainen arvokas elämä. Ikääntynyt voi luottaa siihen, että hänen tarpeensa tulevat huomioiduksi työntekijän kautta. Asiakas tarvitsee työntekijän apua ymmärtämään ja ylläpitämään identiteettiään ja minäkuvaansa. Palveluasumis- ja laitoshoitopalveluissa tulisi huomioida, miten saamelainen on aiemmin elänyt, mitkä olivat hänen tarpeensa ennen ja mitkä ovat tarpeet nyt.

Muistisairaiden lisääntymisen myötä iäkkään ihmisen oikeudelliseen asemaan ja yhdenvertaisuuteen liittyvät kysymykset tulevat myös entistä tärkeämmiksi. Muistisairauksien diagnostiikassa tulisi käyttää menetelmiä, jotka sisällöllisesti soveltavat tutkittavan omaa kieltä, kulttuuria ja yhteiskuntaa. Testeissä käytetyt ilmaisut ja kontekstit ovat usein vieraita, jolloin testattavat eivät ehkä ymmärrä kysymyksiä.

Muittohallat- Saamelaisen muistisairaan arjen apu-hankkeessa toiminnan lähtökohtana ovat ihmisen omat voimavarat, vahvuudet ja elämänkokemus sekä näkemys omasta arjesta. Hankkeessa on korostunut saamelaisen vuodenkierto-kalenterin merkitys työskentelyn pohjaksi ja saamelaisina voimavaroina paitsi saamen kieli, myös luontosuhde ja luonnon eri elementit, toiminnallisuus, saamelaiset tarinat, saamenkielinen musiikki, erityisesti hengellinen musiikki, perinteisiin elinkeinoihin liittyvät työt ja saamelaiset käsityöt sekä yhteisöllisyys.

Muittohallat-toiminnassa, kuten muutoinkin saamelaisten auttamistoimien ja palvelujen kehittämisessä, on ollut tärkeää pitää mielessä kulttuurin monimuotoisuus ja muuntuvuus.  Saamelaiskulttuuri, samoin kuin muutkin kulttuurit, muodostuu yleisistä ja yhtäläisistä piirteistä, sekä paikallisesti ja ajallisesti eriytyneistä piirteistä. Kieli, arvot, normit, asenteet ja erilaiset kulttuuriset instituutiot muuttuvat hitaammin.

Saamelaisten muistisairaiden ja heidän perheidensä tukemisessa korostuu oma kieli. Saamenkielisistä saamelaisista pääosa on oppinut suomen kielen vasta toisena tai kolmantena kielenä, joten iän karttuessa ja etenkin muistisairaalla ihmisellä ensimmäisenä opittu kieli vahvimpana kielenä, jää useimmiten henkilön ainoaksi kieleksi. Kieli korostuu paitsi ihmisten välisessä kommunikoinnissa, myös musiikissa, lauluissa ja etenkin saamenkielisessä hengellisessä musiikissa. Saamelainen musiikki korostuukin merkittävänä voimavarana. Samoin erityisen tärkeä on saamelainen kutsumanimi ja jokaisen henkilön, joka hoitaa ja huolehtii saamelaisesta muistisairaasta, pitäisi selvittää henkilön saamelainen nimi.

Saamelaissa kulttuurissa on vahva tarinankerronta-kulttuuri. Mm. lasten kasvatuksessa käytetyt tarinat erilaisiin paikkoihin, luontoon ja luonnon ilmiöihin, töihin ja perinteisiin tapoihin, saamelaiseen mytologiaan, tai henkilöihin liittyvät tarinat ovat siirtyneet suullisina tietoina sukupolvelta toiselle. Tarinat samoin kuin muistelemiset korostuvat saamelaisina voimavaroina. Ne korostuvat myös sukupolvityössä toimintamuotoina. Tarinointiin liittyvät keskeisesti myös kuvat ja erilaiset luontomateriaalit. Saamelaiskulttuuriset muistelukortit on kehitetty tarinoinnin ja keskusteluun apuvälineiksi.

Toiminnallisuus ja luontosuhde liittyvät erityisen vahvasti saamelaiseen kulttuuriin ja ovat olennainen osa saamelaisten arjessa. Muistisairaiden ja heidän läheistensä tukemisessa ne korostuvat voimaannuttavina tekijöinä. Vaikka muistisairaus olisi edennytkin, luonto itsessään, sen kaikki eri elementit, äänet, tuoksut, säätila, kasvit, vesi jne. ovat voimavarana ihmisen arjessa ja tämän hankkeen toiminnassa. Samoin tuli on tärkeä ja voimaannuttava elementti, onhan tuli aina kuulunut saamelaisten arkeen niin kotona kuin luonnossa elinkeinon töissä.  Eläimet mm. porokoira on osoittautunut aktivoivaksi välineeksi, koska koira on ollut poronhoidossa apulainen ja siitä on täytynyt pitää hyvää huolta.

Luonto ja vuodenaikojen kiertokulku määrittävät saamelaisten perinteisten elinkeinojen konkreettista toimintaa ja siten rytmittävät koko saamelaisyhteisön elämää. SamiSoster ry:ssä saatujen kokemusten mukaan ne ovat merkityksellisiä muistisairaan ihmisen arjessa ja käyttäytymisessä, koska ne ovat aina, jo lapsesta asti rytmittäneet elämää. Muittohallat –hankkeen toiminnassa korostuvat saamelaisina voimavaroina saamelaisiin töihin kuten kalastukseen, työvälineisiin, poronhoitoon, saamelaisiin käsitöihin ja niiden materiaaleihin, vaatteisiin sekä ruokaan, paikannimistöön ja eri paikoissa tehtyihin töihin eri vuodenaikoina jne, liittyvät asiat.

Yhteisöllisyys, perhe- ja sukulaisuussiteet ovat saamelaisyhteisössä voimavara. Ne ovat säilyneet voimakkaina, ja toimivat sekä hyvässä että pahassa. Yhtäältä perheen ja suvun huolenpitoperustarpeista estää heikoimmin toimeentulevien jäsenten syrjäytymistä. Sukulaisten kesken on tapana tukea erilaisissa arkielämän toimissa, mutta toisaalta perheen ja suvun vaikeneminen estää ongelmien käsittelyä. Perheen tai suvun jäsenen ongelmat pyritään mahdollisimman pitkään salaamaan tai hoitamaan suvun piirissä ilman ulkopuolista apua. Muittohallat-hankkeessa yhteisöllisyyttä on hyödynnetty positiivisena voimavarana ja edistetty saamelaisyhteisön osallistumista ja osallisuutta muistisairaiden tukemisessa. Yhteisöllinen toiminta tukee sekä hankkeen kohderyhmää mutta myös edistää sukupolvityön toteuttamisesta ja myönteisten asenteiden edistymistä.

 

Saamalaiskäräjien sivuilta löytyy  SaKaste – Saamelasisen sosiaali- jka terveyspalvelujen kehittämisrakenne- hankkeen ja PaKaste – Pohjoisen Alueen Kasteen tekemä Saamelaisen vanhustyön työkalupakki.

Linkki: http://www.samediggi.fi/index.php?option=com_content&task=blogcategory&id=213&Itemid=340