Puheenjohtajan blogi Jouluna 2017

Kesää seurannut syyskausi on jälleen hurahtanut liki loppuun ja alamme jo ihan kohta viettää Joulua. Ihmisen pysyminen mukana ajanpyörän huimassa vauhdissa on toisinaan vaikeaa ja tämän tästä meistä itse kukin päivittelee sitä miten ei ole ehtinyt valmiiksi sen tai tuon tehtävän kanssa. Olemme pari päivää sitten ohittaneet vuoden pimeimmän päivän ja voimme alkaa suuntautua päin kevään odotusta. Ainakin minulle kevät, varsinkin maaliskuun jälkeen, merkitsee vuodenkulun parasta aikaa; elämä luonnossa alkaa taas herätä ja siitä kertovat ilmiöt ja muut merkit vahvistuvat päivä päivältä.

SámiSosterin vankka  työyhteisö on taas saanut valmiiksi yhden tapahtumarikkaan vuoden. Yhdistyksemme perusta on vahvasti kiinni saamelaisessa maailmassa, mutta samalla teemme työtä myös rajojen yli kansainvälisen yhteistyön kentällä. Viimeksimainittu alue on  muotoutunut lähes itsestään, meillä on sukusiteitä vanhastaan yli pohjoismaisten rajojen ja aitoja perhesiteitä Norjan ja Ruotsin puolella. Synnytettiinhän valtioiden väliset rajat Fennoskandian pohjoisäärellä puhkomalla Saamenmaan läpi valtiorajoja.

Suomi on kovasti juhlinut kaikkia 100 vuottaan hyvin näkyvästi ja juhlinta huipentui itsenäisyyden juhlaan presidentinlinnassa vain runsaat pari viikkoa sitten. Tässä juhlahumussa ei isommasti ole  havaittu sitä, että jo  helmikuun kuudentena päivänä Pohjolan saamelaiset myös juhlistivat 100 vuottaan, nimittäin saamelaisten kansallispäivänä täyttyi 100 vuotta siitä, kun Saamenmaan asukkaat aloittivat  kansainvälisen yhteistyön ja nyt eri pohjoismaiden kansalaisina. 100 vuotta sitten 1917 eteläsaamelainen Elsa Laula Rehnberg kutsui kokoon saamelaisia Trondheimiin pohtimaan yhteisiä   saamelaisille tärkeitä asioita. Ei liene sattumaa, että koollekutsuja oli nainen,  saamelaisessa yhteisössä nainen, äiti ja áhkku on aina viisaasti ohjannut perhe- ja sukuyhteisön taivalta elämän aallokoissa. Olen itsekin hyvin iloinen siitä, että oman yhdistyksemme toiminnassa vahvojen naisten, sekä nuorten että kokeneempien työpanos näkyy ja tuntuu.

Tuntuu pikkuisen hassulta havaita, että saamelaiset, historiallisen Saamenmaan pitkään ainoina vakituisina asukkaina joutuivat alkamaan yhteistyönsä uudestaan koska nyt he olivat samalla Norjan, Ruotsin ja Suomen kansalaisia. Monet heistä tunsivat olevansa enemmän saamelaisia kuin vain yhden kansallisvaltion kansalaisia ja kerrotaan, että vielä 1970-luvulla saattoi tavata saamelaisen ilman kansalaisuutta. Kun katsoo nykymaailman menoa kansainvälisen yhteistyön silmälasien läpi, aika nopeasti miettii sitä, että kansainvälistä yhteistyötä pitäisi enenevässä määrin suunnata ohi ja yli kansallisvaltioiden rajojen. Kuinkahan moni eurooppalainen miettii sitä, että Euroopan unionin eräs keskeinen ajatus on suunnata voimia yhteistyöhön alueiden välillä ilman että laitamme liian suurta merkitystä kansallisvaltioiden rajoihin. Olen useasti leikkinyt ajatuksella, että Pohjolan saamelaisten helppous rajat ylittävään yhteistyöhön johtuisi saamelaisten kotiseudun sijainnista pohjoisen luonnon äärirajoilla, metsän ja havumetsän muuttuessa puuttomaksi tundraksi, missä luonnon tuottokyky putoaa murto-osaansa verrattuna eteläisempien ja lämpimänpien alueiden luontoon. Elämisen perusta on täällä rakennettu sopeutumalla luontoon mieluummin kuin sitä muuttamalla. Poronhoidon kehittämistä on pidetty napamaiden kansojen eräänä suurimmista keksinnöistä elämän perustan varmistamiseksi. Paimentolaisuus on luonnostaan kuljettanut ihmisiä paikasta ja habitaatista toiseen läpi kasvillisuus- ja ilmastollisten vyöhykkeiden yli  teoreettisten ja todellisten valtioiden rajojen. Teimmekin pohjoismaisessa porotutkimuksen kokouksessa vakavan esityksen kokeilla uudestaan jutamista yli pohjoisten rajojen. Ainakin Suomen porotalouden suurimmat ongelmat johtuvat siitä, että porojen liikkuminen on lainsäädännöllä rajoitettu liian tiukasti vastoin evoluution viimeistelemää kokonaisuutta.

SámiSoster on pyrkinyt olemaan aloitteentekijänä poronhoitajien terveyteen  ja sosiaalisiin oloihin kohdentuvan tutkimuksen ja kehitystoimien aikaansaamisessa. Pitkään on erityisesti napamaiden alkuperäiskansojen elinoloihin tunnettu myös positiivista mielenkiintoa. Merkittävänä askeleena eteenpäin voidaan pitää maailman porokansojen liiton Kiinan Genhessä kesällä 2013 pidetyn konferenssin julkilausumakannanottoja joilla tuettiin vaatimuksia pohjoisen alkuperäiskansojen terveyteen ja sosiaalisiin oloihin liittyvän tutkimuksen, seurannan ja hoidon järjestämiseksi. SámiSoster  mainitaan myös kesän 2017 porokansojen maailmankonferenssin julkilausumassa yhtenä edelläkävijäorganisaationa maailmanlaajuisessa yhteistyössä. Yhteistyö etenee nyt toivon mukaan entistäkin tehokkaammin Suomen toimiessa Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana vielä lähes  kaksi vuotta. Pohjoiset yliopistot Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa ovat työssä mukana ja huomiota kiinnitetään nyt vahvasti myös Venäjän ja muiden pohjoisten sirkumpolaaristen alueiden poro- ja muiden alkuperäiskansojen tilanteeseen.

SámiSosterin toiminta muistisairaiden kuntouttamisessa ja hoidossa on todettu tehokkaaksi myös alan tutkijoiden piirissä. Päättymässä olevana vuonna SámiSosterin muistihanke palkittiin vuoden  muistitekona ja sen jälkeen yhdistys sai vielä eurooppalaisen kansalaisen palkinnon Brysselissä  lokakuun alkupuolella. Yhdistyksemme on tuntenut onnistumisen iloa ja näemme miten suuri tarve meillä on pyrkiä jatkamaan työtämme. Meillä käynnissä oleva sote- ja maakuntahallinnon uudistus herättää levottomuutta. Saamelaisten omakielisten palveluiden tilanne ja tulevaisuus huolettaa. Ennen muuta pelottaa se, että maakuntahallinnon synnyttäminen tallaa alleen kehityksessään pysähtyneen saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon vastoin aikanaan tehtyjä lainsäädäntö- ja muita toimia.

SámiSoster iloitsee voidessaan kertoa, että pitkään vireillä ollut toiminta Vuotsossa on nyt nytkähtämässä eteenpäin tulevan vuoden puolella. Yhdistyksen kanssa yhteistyöhön ovat tulleet mukaan Sodankylän kunta ja Kemijoki Oy. Yhdistys on kiitollinen yhteistyöstä, jota toivottavasti voidaan edelleen kehittää.

Kiitän kaikkia yhdistyksemme piirissä työtä tehneitä päättymässä olevasta vuodesta ja toivotan myös kaikille lukijoille virkistävää ja siunauksellista Joulunaikaa ja onnea tulevalle vuodelle.

Pekka Aikio