Saamelaisten sote-palvelujen kehittämisessä tarvitaan jo askelia eteenpäin

Millaista on olla saamelainen, kysyi eräs opiskelija minulta pari vuotta sitten, kun haastatteli opinnäytetyötään varten. Vastasin hänelle, että ”koska olen saamelainen, eikä minulla ole kokemusta muusta, niin tuohon kysymykseen on vaikea vastata, ei ole vertailukohdetta enkä voi olla muuta kuin saamelainen ja olen siitä ylpeä”. Meillä saamelaisilla, kuten kaikilla kansoilla, on omat arvot, normit, säännöt, tavat, uskomukset, moraalikäsitykset, perinteet ja oma kieli, jotka olemme yhteisömme jäsenenä
omaksuneet kokemuksissamme ja kasvatuksessamme. Meidän kulttuuri on perinteisesti yhteisöllinen kulttuuri, jossa perhekäsitys on ydinperhettä laajempi ja sukupolvien välinen yhteys on tiivis.

Näillä kaikilla asioilla on merkitystä, kun joudumme sote-palvelujen asiakkaaksi tai potilaaksi. Ja palvelujen käyttäjinä meidän pitäisi olla tosiasiallisesti yhdenvertaisia muiden kanssa, eikö näin. SOTE:n toimijat kysyvät useinkin, onko ”siinä mitään eroa onko suomalainen vai saamelainen asiakas, no kieli voi olla, muttei muutoin”. Mutta kyllä sillä on, kulttuurinen ero myös. Erityisesti haluan nostaa muutamia asioita: Meidän saamelaisten kannalta yhdenvertaisuus sote-palveluissa merkitsee sitä, että
meillä on oikeus mutta myös mahdollisuus puhua saamea ja auttaja /hoitaja arvostaa ja huomioi meidän kulttuuria. Kulttuuri, mitä se on, se on meidän elämä ja elinympäristö. Joten meidän kulttuurin ja kielen huomioonottaminen on tärkeää. Meidän arjen elämässä on tapoja ratkaista asioita, on töitä, jotka ovat sidoksissa meidän vuoden kiertoon ja on meille itsestään selviä asioita, joita on vaikea sanoittaa. Kulttuurin
huomioiminen ei vain sen vuoksi, että lainsäädäntö velvoittaa toimijoita vaan saamelaisen ihmisen avun ja hoidon saamiseksi. Siihen on tarvetta ja kun huomioi sen, että saamelaisten omakielisten palvelujen tarpeista on tehty lukuisia selvityksiä, ja esityksiä, jo vuodesta 1947 alkaen. Joten olisi jo aika ottaa tosissaan tämäkin asia ja askelia eteenpäin!

Sosiaali- ja terveydenhuollossa avun ja tuen saanti perustuu pääosin kielelliseen vuorovaikutukseen, jossa meidän pitää yhtäältä tulla ymmärretyksi oikein saadaksemme tarvitsemaamme apua ja toisaalta meidän on ymmärrettävä palvelun antajan kieltä ymmärtääksemme sen, mitä kulloinkin kerrotaan. Tämän sote-valmistelun aikana nousee aina ja usein esille tulkkaus! Saamenkieliset palvelut voitaisiin hoitaa tulkkauksella, mutta saamelaisena totean, ettei voida! Kulttuurilähtöinen palvelu asiakastyössä on hyvin merkityksellistä. Tuossa alussa nostin jo esille keskeisiä asioita. Asiakastilanteet ovat aina erilaisia, mutta myös saamelaiselle on taattava turvallinen ja laadukas palvelu. Saamelaisille tulkin käyttö on monella tavalla haastavaa. Meidän kulttuurissa on monia tunneasioita, kulttuuriin sisäänrakennettuja arvoasioita tai
itsestään selviä normeja ja eikä niitä voi kertoa tulkin välityksellä tai muutoinkaan kääntää vieraalle kielelle, jolloin ne jäävät kertomatta. Pahinta on, että asiakastilanteessa nämä seikat voivat jäädä huomaamatta. Kolmannen henkilön, tulkin, läsnäolo tilanteessa on kiusallista sekä asiakkaalle että tulkille. Tulkattujen tilanteiden pohjalta ei ole takeita myöskään luottamuksellisen hoitosuhteen syntymisestä. Merkityksellistä
on myös, että saamelaisyhteisö on pieni, ja tulkkiin luottaminen ei ole itsestään selvää. Itse harkitsisin tarkkaan ja kauan ottaisinko tulkin ja kenet ja tulisin varmaan siihen tulokseen, etten halua tulkkia. Tulkinhan on myös osattava tulkattava asian sisältö, ei riitä, että luettelee sanoja. Ja sote- alan asioiden hallinta vaatii täydellistä ammattitermistön osaamista. Ei riitä laadukas palvelu, kyllä meidänkin kohdalla
on taattava potilasturvallisuuden toteutuminen.

Ja nyt tositoimiin päättäjät ja toimijat. Lainsäädännöllä on velvoitettava järjestäjiä turvaamaan saamelaisille omakieliset, kulttuurilähtöiset palvelut, turvattava niihin riittävä rahoitus ja käynnistettävä erilaista ja -tasoista henkilöstön koulutusta ja luotava niiden monien, monien tehtyjen kehittämissuunnitelmien pohjalta saamelainen palvelupolku, jossa on paikkansa julkisilla toimijoilla, Saamelaiskäräjillä, SamiSoster ry:llä, koulutustahoilla sekä saamelaisilla yhteistyökumppaneilla naapurimaissa.

Inarissa lokakuun 4 pnä 2020
Heaika Heijjá Ristenrávdná
Ristenrauna Magga
, Sosiaalineuvos, SámiSoster ryn toiminnanjohtaja

Teksti on julkaisu myös osana Saamelaiskäräjien Saamelaiset sote-uudistuksessa blogisarjaa.
https://www.samediggi.fi/category/blogisarja-saamelaiset-sote-uudistuksessa/