Minun blogini kertoo Mettäterapija hankkeen päihdetyöstä ja sen sisällöstä ja vaikutuksista. Olen ollut nyt tätä hanketyötä tekemässä vuodesta 2018. Läksin katsomaan että mitä se Mettäterapija oikeastaan on ja myöskin miettimään mitä kaikkea voi metsästä saada päihdetyön tueksi. Perustyöni ennen tätä on ollut kunnan kuntouttavan työtoiminnan työvalmentajana vuosikaudet. Asiakkuudet sielläkin olivat enempi tai vähempi päihde, mielenterveys tai moniongelmaisia. Usein kun joutuu vaikka työttömäksi ja se jatkuu niin tulee ensin mieleen että pullolla se aika kuluu ja sen myötä propleemat alkavat. Päihdeongelmahan on hyväksytty jo Suomessakin sairaudeksi ja jokaisella on hoitoon subjektiivinen oikeus.
Päihdeongelmaa ei usein huomata ellei joku lähiomainen tai muu sitä ota puheeksi. Ikävä kyllä sairautena tämä on sellainen jota ei mielellään myönnä edes itselleen, ”olen vain suurkuluttaja tai perjantain kossupullo on työviikon nollaus”. Siksikin on ensiarvoisen tärkeää, että jos sitä lientä paljon kuluu niin täytyy itse ensin myöntää onko se ongelma vai ei. Kaikenlainen hoito tähän sairauteen lähtee ensisijaisesti kuitenkin siitä että on itselleen myöntänyt asian. Ilman tätä hoidon kokonaisvaltainen vaikutus jää vähäiseksi jos ei jopa olemattomaksi. Päihdeongelmahan on sairautena laajasti vaikuttava koska kun perheessä yksi sairastuu niin koko suku tavalla tai toisella siitä joutuu kärsimään.
SámiSoster ry Mettäterapija hanke on toiminut vuodesta 2009. Toiminnan perusajatuksena oli alussa että on suunnattu työssäkäyville saamelaisalueen päihdeongelmaisille ja heidän läheisilleen. Muutama seikkaa on matkan varrella muokattu, koska ei enää voida sulkea pois työttömiä ja esimerkiksi sairaseläkkeellä olevia kun ihmisiä hekin ovat, ja oikeutettuja samoihin palveluihin kuin kaikki muutkin. SámiSoster ry tekee yhteistyötä kunnan päihde ja mielenterveystyön kanssa sekä monen muunkin toimijan kanssa.
Mukana toiminnassa on esimerkiksi Lapin ensi ja turvakoti josta myös kerran kuussa käy työntekijä minulla työparina apuna. Mettäterapija toiminnassa vedän myös äijäryhmää Inarissa ja Ivalossa. Inarissa maanantaisin klo 14-16:00 ja Ivalossa tiistaisin klo 14-16:00. Äijäryhmistä muodostuu yleensä sitten leiriporukka jonka kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä päihdeongelman hoidon suhteen.
Karigasniemellä on tarkoitus alkaa myös samaista ryhmää vetämään kunhan tämä Korona juttu laantuu. Leireille otan kerrallaan max 5 henkilöä ja työntekijöitä on aina 2. Leireillä kaiken muun toiminnan ohella käydään läpi sitä elämänkaarta ja sen päihdeongelman mahdollista aiheuttajaa. Keskusteluja käydään ryhmissä ja yksilötasolla miten kukanenkin haluaa. Leirit pidetään 4 x vuosi ja yleensä koitetaan mennä mahdollisimman metsään että ei ole häiriötekijöitä lähimaastossa.
Leirien tarkoitus on havahduttaa asiakas omaan ongelmaansa ja sitä myöten keskustelujen kautta puhumaan asioitaan, sekä jakamaan sen kokemuksensa muiden leiriläisten kanssa. Leireillä suunnitellaan myös aina jatkohoitoa sekä keinoja miten tästä eteenpäin. Jokaisella meistä on omat ongelmansa kukaan ei ole samanlainen mutta kaikki olemme samanarvoisia ihmisinä. Jatkan tätä blogiani taas kunhan sormet jäähtyvät toivottavasti jaksoit lukea.
Tero Hakovirta
Päihdetyöntekijä Inari
+358 40 156 3357