Tuttu ympäristö. Se tuo minulle turvaa. Ympäristö, jossa olen elänyt, on niitä tärkeitä asioita.
Oma kieli ja kulttuuri. On välttämätöntä, että hoitaja puhuu minun kanssani samaa kieltä. Tiedän, että muualta tulleet hoitajat kyseistää tämän kieliasian. He luulevat, että saamelainen on ymmärtänyt ja tullut ymmärretyksi, näin ei asia ole, mutta en osaa sitä sanoa.
Tosi tärkeä on yhteinen kieli (saame), koska tulee usein vieraskielisten (suomi) kanssa törmäyksiä vaikkei niin haluaisikaan. Mutta aiheutuu väärinkäsityksiä, kun sanoo jonkun ylimääräisen sanan väärään paikkaan ja väärässä kohdassa, törmäys on valmis. Olen usein miettinyt ja mietin, mitä kaikkea minun henkilökohtaiseen kulttuuriini kuuluukaan. Kaipa se on työkulttuuri. Työ, jota olen saanut tehdä, monien vaiheiden ja vaikeuksien läpi esim. erilaiset ihmiset ikään ja sukuun katsomatta. Näitä tullaan aina vanhana muistelemaan.
Perinteet ja tavat ovat tärkeitä. On tärkeää, että tuntee asiakkaan kulttuuria, että voipii puhua hänen menneisyydestä, muistoista, ystävistä, kavereista, työstä.
Käsityöntekijän kanssa pitää puhua käsitöistä, lapasten kutomisesta. nutukkaiden ompelemisesta, silkkien hapsuttamisesta, vaatteiden neulomisesta. Riekonpyytäjän kanssa puhua riekostuksesta, kulkuvälineistä, ansalangoista, suksista eri aikoina, myös nykyaikaisista kulkuvälineistä.
Poromiehille tietenkin poronhoidon töistä, paikoista, laitumista, kulkuneuvoista, koirista.
Entisenä lasten ja vanhusten hoitajana näen hyvin tärkeänä enemmän keskustelua sekä lasten ja vanhusten kanssa – seurustelua, puhumista, yhdessä oloa.
Mitä ihminen on työkseen tehnyt, se on hoitajien ja auttajien tärkeää tietää, kun ei enää vanhuksella muisti pelaa. Jos ei tunne autettavan historiaa, ei ole niitä yhteisiä puheenaiheita, joilla rauhoitetaan, luodaan turvallisuutta ja sisältöä arkeen.
Tutut ihmiset. Jos joudun palvelutaloon ja vanhainkotiin, tutut ihmiset ovat tärkeitä. Tutut ihmiset ympärillä antavat minulle turvaa. Rakkaat sisarukset, omat lapset, lastenlapset sekä tosi hyvät ystävät, he ovat tärkeitä ja heitä kaipaan.
Omat tavarat, kauniit vaatteet, korut ja yleensäkin omat tärkeät esineet ovat merkittäviä. Tahdon nähdä niitä ympärilläni ja ne antavat hyvää mieltä.
Esimerkiksi: poronkoivet, suonilangat, äimät, ostut (pajunparkki), sisnat, verat, villalangat.
Miehille: verkko ja verkkotarpeet, uistimet, vapa, riekonansat, risuluuta, suopunki, niestasäkki, veittivyö, kiikari.
Ruoka: Se tuttu ruoka, johon olen tottunut. Poronlihaa ja paljon. Suosittelen perinneruokaa ainakin 4 x vuodessa. Koparat, kumpukset, kielet, luulihat, konttiluut, ne ovat tärkeitä. Ja talvella aivan välttämättä turskaa. Syksyllä siikaa, uudet perunet. Lohikala on meille Tenon varren ihmisille järin tärkeä.
Kotiin auttaminen: Tätä miettiessäni, nousee pinnalle asia: pitää tukea vanhuksen asumista kotiin, onhan sitä kyllä aina puhuttu. Se hyvä aika, joka oli 70-80-luvulla, jolloin sai hoitajan kotiin, oli hyvä. Ei niin kuin tänä päivänä, vain 1-2 tuntia päivässä. Pitäisi olla vähintäänkin 4 tuntia, siinä ajassa kerkiää jo tehdäkin jotain. Ei riitä vain keskustelut, vaan mielestäni pitäisi tehdä jotain konkreettista, tosi kotiapua. Siihen vanhus ensimmäisenä tarvitsee apua, kun ei itse enää jaksa. Jos koti ja ympäristö ovat hoitamatta, ei se minun olonani paranna, vaikka olisin itse puhdas ja hoidettu.
Saamelaisille luontaiselinkeinot ja luonto ovat kaiken AO. Marjastaminen, poronhoito, kalastus ne kaikki ovat tärkeitä. Näen, miten tärkeää on porojen ruokinta vanhukselle, joka jaksaa vielä liikkua ja olla mukana. Se on terapiaa, jokainen poronvasa on erilainen, kun sitä seuraa talven ajan ruokittaessa. Kuten me ihmisetkin olemme.
Katson ja pidän tärkeänä, että lapsille kerrotaan, puhutaan asioista mitä ja miten tehdään. Yhdessä esim. kalalle addjan kanssa ja ahkkun kanssa poroaidalla käynti. Ahkkun ja addjan ohjeet ovat hyvin perille meneviä, tämä on minun kokemukseni.
Teksti: muistihoitaja Tarja Niittymäki
Muistipolku Lapin maakunnassa – 10 askelta -esite. Linkki: http://www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/seniorikaste/muistitiimi/muistipolku_kasikirja
Muitobálggis Lappi eanagottis – 10 lávkki Lappi eanagotti guovlulaš muitobálgá giehtagirji. Linkki: http://www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/seniorikaste/muistitiimi/muistipolku_kasikirja_saame