Saamen kieli

Saamelaisessa käsitemaailmassa ei ihmistä, luontoa ja kieltä eroteta toisistaan. Sana Sápmi tarkoittaa Saamenmaan lisäksi myös saamelaisia ja saamen kieltä. Saamen kansan perusta on sen äidinkielessä. Kieli on kansan muisti, joka säilyttää ja kuljettaa kulttuuriperintöä ja on aina ympäristönsä kuva. Kielestä näkee, mikä ihmiselle on ollut tärkeää nimettäväksi hänen ympäristössään. Kielessä ovat saamen kansan arvot, kokemukset, perinteiset elinkeinot, vankka luontosuhde sekä saamelainen maailmankuva.

Kielen kautta hahmotetaan maailmaa, osallistutaan yhteiskuntaan ja kulttuuriin, ja sen kautta koko ajattelutapa määräytyy. Saamen kieli on siis ikään kuin portti saamelaisen kulttuurin ja sen ominaispiirteiden syvempään ymmärtämiseen. Kieli sisältää runsaasti arvokasta perinnetietoa ja viitteitä saamelaiseen historiaan. Saamen kielelle ominaista on erityisen rikas luontoon, eläimiin ja perinteisiin elinkeinoihin kuten poronhoitoon, kalastukseen ja käsitöihin liittyvä terminologia.

Omakielisyys ja kulttuurisen ymmärryksen tarve korostuvat erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa, joissa käsiteltävät asiat ovat hyvin henkilökohtaisia ja vaikeasti kommunikoitavia.  Hoitotilanteessa kielen merkitys on suuri.  Kieli ei ole vain verbaalisen kommunikaation väline, vaan sillä on vahva emotionaalinen ulottuvuus. Äidinkieli on tunteiden kieli. Se on kieli, jonka avulla henkilö ensimmäiseksi oppii ilmaisemaan itseään ja tunteitaan. Äidinkielen avulla henkilö omaksuu sen ryhmän säännöt, normit ja arvot, johon hän kuuluu. Se on ihmisen identiteetin tukiranka ja rakennusaine. Äidinkielellä on suuri merkitys hoidon laatuun.
Mitä sairaampi potilas on, sitä suurempi merkitys äidinkielellä voidaan katsoa olevan (Lukkarinen 2001).

Saamen kieltä puhutaan Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän valtioiden alueella. Saame jakautuu yhteensä yhdeksään eri pääkieleen, joiden sisällä on omat murteensa. Suomessa puhutaan kolmea saamenkieltä: pohjois- eli tunturisaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Kaikilla kolmella kielellä on oma ortografiansa ja kirjakielensä, eivätkä kielten puhujat näin ollen välttämättä ymmärrä toisiaan. Suurin osa saamelaisista puhuu pohjoissaamea, jolla on kaksi päämurretta, itä- ja länsimurre.

Kaikissa Pohjoismaissa saamen kielellä on lainsäädännöllä turvattu asema. Suomessa saamelaisen alkuperäiskansan oikeudesta kehittää ja ylläpitää omaa kieltään ja kulttuuriaan on säädetty Suomen perustuslaissa. Sen lisäksi Suomessa saamen kielellä on ollut lain suojaama asema vuodesta 1992 lähtien, jolloin tuli voimaan saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa annettu laki. Tätä lakia uudistettiin vuonna 2004, ja uusi saamen kielilaki takaa saamenkielisille mahdollisuuden asioida viranomaisissa saamen kielellä sekä saada yhteiskunnallisia palveluja omalla kielellään. Uudistetun saamen kielilain tarkoituksena on nimenomaan parantaa kielellisten oikeuksien toteutumista käytännössä. Lisäksi saamen kielen asemasta on säädetty mm. päivähoitoa ja koulutusta koskevissa lainsäädännössä (ks. kirjan 2. luku).

Positiivista etnistä identiteettiä ja myönteistä asennetta yksilön kieltä, kulttuuria ja omia juuria kohtaan pidetään ratkaisevana tekijänä myös ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. On tutkittu, että vähemmistökielisten keskuudessa on enemmän työttömyyttä ja korkeampi sairastavuusindeksi. Kielipolitiikalla on tutkimusten mukaan vaikutusta ihmisten hyvinvointiin. Kielensuunnittelu on väline kulttuurin, yhteiskunnan, sosiaalisen pääoman ja hyvinvoinnin positiiviseen kehittämiseen (Sulkala 2008).
Lisätietoa

Saamen kielilaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20031086

Pautamo Ellen: Saamen kieli ja saamelaiskulttuuri. Teoksessa SàmiSoster ry 2010 : Bálgá nala– Kulttuurisia erityispiirteitä etsimässä. http://www.samisoster.fi/wp-content/uploads/2014/09/Balga-Nala-2010.pdf

Aiheesta muualla: teokset ja artikkelit

Aikio-Puoskari, Ulla 2013: Koululaitoksen vaiheista saamelaisalueella. Teoksessa Päivi Magga & Eija Ojanlatva (toim.) Ealli Biras – Elävä ympäristö. Saamelainen kulttuuriympäristöohjelma. 182–187.

Aikio-Puoskari, Ulla 2001: Saamen kielen ja saamenkielinen opetus Pohjoismaissa, tutkimus saamelaisten kielellisistä ihmisoikeuksista Pohjoismaiden kouluissa.

Aikio-Puoskari, Ulla 2006: Raportti saamelaisopetuksesta Pohjoismaiden peruskouluissa.

Lehtola, Veli-Pekka & Magga, Tuomas (toim.) 2004: Sámiid rievttit gillii ja historjái.

Magga, Ole-Henrik 2006: Diversity in Saami terminology for reindeer, snow, and ice.

Rasmus, Minna 2010: Saamen kielten ja saamelaisen kulttuurin koulutustarpeet Suomessa. (Linkki artikkeliin: http://www.oulu.fi/giellagas/tiedostot/AJANKOHTAISTA/MR_saamen_kielt_nettiversio_080210.pdf)

Sammallahti, Pekka 1998: The Saami Languages: an introduction.