Työntekijöiden blogi; Juha Guttorm; Saamelaisten kulttuurinen ja kollektiivinen resilienssi

Yksilöiden ja kokonaisten yhteiskuntien resilienssi on noussut viime aikoina keskustelun aiheeksi koronaepidemian ja sittemmin Venäjän hyökkäyssodan ja siitä johtuvan energiakriisin ja elinkustannusten nousun vuoksi. Meillä ja maailmalla eletään nyt kriisistä kriisiin. Resilienssin käsitteellä viitataan yksilön ja yhteisöjen henkiseen kapasiteettiin, jonka avulla ne kykenevät selviytymään toimintakykyisenä vaikeista ja kuormittavista tilanteista ja toipumaan niistä.

Resilienssissä on kyse kyvystä sopeutua ja mukautua muutoksiin menettämättä elämänhallintaansa. Resilienssiin liittyy myös sitkeyttä, myönteisyyttä, optimismia ja tulevaisuudenuskoa. Se on kykyä tunnistaa omia vahvuuksiaan ja voimavarojaan ja käyttää niitä hyväksi selviytyäkseen vaikeiden tilanteiden yli. Resilientti yksilö kestää ja sietää kriisejä. Hän ei lannistu, eikä menetä toimintakykyään, vaan pitää itse oman elämänsä ohjakset käsissään, uskoo parempaan tulevaisuuteen ja sillä tavoin pärjää elämässään. Näin resilienssin käsite liittyy kiinteästi terveyteen, mielenterveyteen ja hyvinvointiin.

Kuten edellä totesin, yksilötason lisäksi resilienssin käsitettä voidaan käyttää kuvaamaan myös jonkin yhteisön kulttuurista ja kollektiivista selviytymistä ja toipumista kriisitilanteista. Saamelaisia pidetään yleisesti sopeutumisen ja mukautumisen mestareina. Tämä käsitys pitää ainakin osittain paikkansa, sillä saamelaiset ovat kansana onnistuneet ylläpitämään kieltään ja kulttuuriaan sekä sopeuttamaan sulautumispaineen alla elämänmuotonsa jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin. Saamelaisten kulttuurista ja kollektiivista resilienssiä on vuosisatojen aikana koeteltu kovasti. Saamelaiset ovat todistaneet olevansa sitkeää ja lannistumatonta väkeä. Voi siten todeta, että saamelaisyhteisö ja sen muovaama ja ylläpitämä kulttuuri on ollut varsin resilientti. Tähän resilienssiin on aikanaan liittynyt saamelaisessa kulttuurissa vallinnut birget eallimis – pärjätä elämässä -käsitys. Siinä ei ollut kyse ainoastaan eri toimeentulolähteiden joustavasta hyödyntämisestä, vaan pärjäämiseen vaikuttivat myös monet hyvinvointia ylläpitävät aineettomat tekijät kuten sosiaaliset suhteet ja taidot, sopeutumiskyvykkyys ja tietynlainen periksiantamaton nöyryys luonnon edessä.

Mutta mikä saamelaisten resilienssin tila on nyt ja miltä sen tulevaisuus näyttää? Resilienssin käsitettä käytetään tavallisesti kuvaamaan yksilöiden tai yhteisöjen selviytymis- ja palautumiskykyä niiden kohtaamissa äkillisissä ja suhteellisen lyhytkestoisissa kriisitilanteissa. Saamelaisyhteisössä tällainen kriisitilanteeksi kutsuttava valtakulttuurien taholta tuleva jatkuva sulauttamisen paine ja siihen liittyvä saamelaisten oikeus- ja kulttuuripyrkimysten vähättely ja vastustaminen on kuitenkin pikemminkin pysyvä olotila kuin ohimenevä ilmiö. Saamelaisten kulttuurisessa ja kollektiivisessa resilienssissä on siis kysymys siitä, kuinka saamelainen yhteisö pysyy hengissä ja selviytyy sulautumispaineen alla luopumatta omasta kulttuuri- ja yhteiskuntamuodostaan tai menettämättä jotakin siihen kuuluvista keskeisistä elementeistä ja piirteistä. Keskeisten piirteiden menettämistä on jo tapahtunut ja tapahtuu edelleen saamelaisyhteisössä, mistä konkreettisena esimerkkinä on saamen kielen katoaminen monien kohdalla. Olennaista on myös kysyä, kuinka saamelaiset kykenevät ympäristössään jatkuvasti tapahtuvien, heistä itsestään johtumattomien muutosprosessien puristuksessa yhä uudelleen luomaan tasapainotilan ja ylläpitämään sitä.

Joitakin vuosia sitten Inarissa järjestetyssä eräässä seminaarissa saamelaisuuden voimaannuttamisesta puhunut saamelainen tutkija Asta Balto käytti mielenkiintoista ilmaisua ”bállet eallit sápmelažžan”vapaasti suomennettuna saada elää rauhassa saamelaisena”. Ymmärrän tämän ilmaisun olotilana, jossa saamelaiset voivat elää ja kehittyä rauhassa omassa yhteisössään elämänmuotonsa mukaisesti kulttuurisesti turvallisessa ympäristössä ilman, että heidän kulttuurisidonnaisia oikeuksiaan uhataan ja loukataan ja ilman, että heidän kulttuuriaan ja elämänmuotoaan vähätellään ja jopa vastustetaan. Rauhassa elämisen olotilassa saamelaisten kulttuurista ja kollektiivista resilienssiä ei jatkuvasti koetella. Tällöin yhteisölle ja sen yksilöille vapautuu voimavaroja sietää muita elämässä eteen tulevia kriisejä ja palautua niistä.

On kuitenkin niin, että saamelaiset eivät ole aikoihin saaneet elää ja kehittyä rauhassa saamelaisina edellä selostamassani mielessä. Näköpiirissä ei ole, että mainitsemani sulautumispaine oheisilmiöineen olisi häviämässä tai edes olennaisesti helpottumassa. Kun kriisitilanne on näin tavallaan pitkittynyt ja muuttunut ajan saatossa pysyväksi olotilaksi, on kysyttävä, kuinka saamelaisten kollektiivista resilienssiä voidaan tukea ja vahvistaa, ja kuinka resilienssiä koettelevaa sulautumispainetta kyetään vähentämään ja siihen liittyviä oheisilmiöitä poistamaan tai ainakin lievittämään.

Saamelaisten kollektiiviseen resilienssiin vaikuttavat tekijät voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin. Sisäiset tekijät ovat saamelaisyhteisön omissa käsissä, kun taas ulkoiset tekijät ovat pääosin muiden hallinnassa. Sisäisiin tekijöihin kuuluvat ainakin kulttuurinen itsetuntemus ja kyky hyödyntää omasta kulttuurista nousevia voimavaroja, vahvuuksia ja arvoja. Viittaan tässä mainitsemani tutkija Asta Balton puheenvuoroon, jossa hän korosti oman kulttuurin arvostamisen, vaalimisen ja arvojen tärkeyttä saamelaisuuden voimaannuttamisessa. Itsetuntemuksessa on mentävä kulttuurin juurille asti. On tiedostettava ja sisäistettävä, että saamelaiset ovat erillinen kansa, jolla on oma historiansa ja yhteiskuntajärjestyksensä sekä oikeus ohjata kulttuurinsa tulevaa kehitystä. Saamelaista tutkijaa Ánde Sombya mukaellen saamelaisilla on oikeus menneisyyteen, oikeus nykyisyyteen ja oikeus tulevaisuuteen. Saamelaisten omilla organisaatioilla ja laitoksilla kuten yhdistyksillä, saamelaiskäräjillä, Saamelaismuseo Siidalla ja Sámi Radiolla on myös tärkeä sijansa resilienssin ylläpitämisessä. Ne tukevat saamelaisten kulttuuri-identiteettiä ja vahvistavat siten heidän resilienssiään. Muitakin sisäisiä tekijöitä toki on, kuten yhteisön kyky uudistaa kulttuuriaan hylkäämättä sitä kannattelevia, historian saatossa kestäviksi todettuja keskeisiä elementtejä.

Ulkoisissa tekijöissä on kyse ympäristöstä, jossa saamelaiset elävät ja joka keskeisellä tavalla määrittää heidän elinolosuhteitaan ja hyvinvointiaan. Näistä nostaisin esille kolme asiaa: pääväestön ymmärryksen saamelaisia kohtaan, pääväestön asettaman poliittisen järjestelmän ja muiden instituutioiden toiminnan sekä alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen aseman kansainvälisessä yhteisössä. Pääväestön ymmärryksessä on kyse siitä, antaako pääväestö erityisesti paikallisella tasolla saamelaisille riittävästi henkistä tilaa elää saamelaisina ilman, että saamelaisuuttaan ja omia oikeuksiaan joutuu toistuvasta eri yhteyksissä puolustelemaan ja perustelemaan. Keskeiselle sijalle tässä tarkastelussa nousee suvaitsevaisuus. Olen joskus kuvannut suvaitsevaisuutta ystävälliseksi ja lempeäkasvoiseksi vieraaksi, joka säikkyy kovia sanoja ja jyrkkiä asenteita. Ymmärryksen ja suvaitsevaisuuden ohella myös pääväestön osoittamalla tuella saamelaiselle kulttuurille on merkitystä saamelaisten kollektiiviselle resilienssille.

Pääväestön poliittisen järjestelmän toiminnalla keskushallinnosta aina paikalliselle tasolle asti on myös hyvin suuri vaikutus sille, voiko saamelaisyhteisö elää ja kehittyä rauhassa nimenomaan saamelaisena yhteisönä. Tällä tarkoitan päättäjien ja viranomaisten halua ja tahtoa luoda saamelaisille riittävän hyviä edellytyksiä ylläpitää ja kehittää omaa yhteiskuntaelämäänsä lainsäädännöllisillä, rahoituksellisilla ja hallinnollisilla toimenpiteillä. Saamelaisten kielellistä ja kulttuurista asemaa turvaavat Suomen perustuslain erityissäännökset ovat kohtuullisen hyvät, mutta niiden toimeenpanemisessa alemmassa lainsäädännössä on edelleen paljon puutteita, mistä osoituksena ovat viime aikojen muutamat saamelaisten voitoksi kääntyneet oikeustapaukset. Saamelaisten kulttuurisidonnaisten oikeuksien toteuttamista koskevat puutteet lainsäädännössä ylläpitävät epävarmuutta, turvattomuutta ja stressiä erityisesti perinteisten saamelaiselinkeinojen harjoittajien keskuudessa.

Kolmantena ulkopuolisena tekijänä on mainittava vielä alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen asema kansainvälisessä yhteisössä ja oikeudessa. Alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen asiat ovat olleet jo pitkään hyvässä myötätuulessa kansainvälisillä foorumeilla, ja niiden asemaa turvaavia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja muita oikeudellisia asiakirjoja on useita. Sopimusten valvontaelimet ovat Suomea koskevissa kannanotoissaan aina näihin päiviin asti korostaneet tarvetta vahvistaa saamelaisten oikeusasemaa, erityisesti heidän kollektiivista itsemääräämisoikeuttaan. Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa myötätuuli voi kuitenkin nopeasti kääntyä vastatuuleksi, millä saattaisi olla kielteisiä heijastusvaikutuksia myös kansalliseen ajatteluun.

Saamelaisten kulttuurista ja kollektiivista resilienssiä voidaan siis tukea ja vahvistaa kiinnittämällä huomiota edellä mainittuihin tekijöihin. Sitä kautta helpotetaan samalla saamelaisiin kohdistuvaa sulautumispainetta ja lievitetään monien kokemaa kulttuuri-identiteettistressiä. Toivon, että saamelaisten totuus- ja sovintokomissio ja sen tueksi asetettu saamelainen psykososiaalisen tuen yksikkö Uvja ehtivät viivähtää saamelaisten kollektiivisen resilienssin ylläpitämiseen ja vahvistamiseen liittyvien kysymysten äärellä. SámiSoster yhdistys puolestaan tekee päivittäin työtä tämän aihepiirin parissa. Yhdistys on hakenut ensi vuodeksi rahoitusta selvitystyöhön, jossa on aikomus selvittää ja analysoida saamelaisten sosiaaliseen hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavia kulttuurisidonnaisia erityistekijöitä. Selvityksen perustalta on sitten tarkoitus kehittää mittareita, joiden avulla erityistekijöiden ilmenemistä ja toteutumista käytännön elämässä voidaan mitata. Nämä erityistekijät ovat yhteydessä tässä kirjoituksessa käsittelemiini kollektiivisen resilienssin ylläpitämiseen vaikuttaviin tekijöihin, varsinkin niihin sisäisiin. Toivon, että saamme rahoituksen tähän selvitystyöhön.

Juha Guttorm, erityisasiantuntija, SámiSoster ry

14.10.2022