Aika on hurahtanut ja toivottavasti kovat pakkaset on olleet ja menneet, ja elätään aikaa, kun mennään valoa päin. Olen Buorre baoahtteáigi – projektissa ajatellut paljon, miten saamelaisten poronhoitajien omaan hyvinvointiin ja yleiseen jaksamiseen voisi parhaiten vaikuttaa ja antaa tarvittavaa tukea heidän omissa valinnoissaan. En malta olla taaskaan sanomatta, miten onnekas olen ja saan tehdä tätä työtä, jossa kaksi minulle niin tärkeää asiaa yhdistyy, eli omaan hyvinvointiin liittyvät asiat ja poronhoito kokonaisuudessa.
Olen miettinyt tätä työtä tehdessäni, että kaikki ei mennytkkään kuten olin ajatellut, ei tapahtunut sitä suurta innostusta, jota odotin, ei tapahtunutkaan sillä mallilla, kuin uskoin sen tapahtuvan. Jokainen poronhoitaja, jonka olen kuullut alkaneen huolehtimaan omasta hyvinvoinnista on minulle ilon aihe. Toiveenani oli, että mahdollisimman moni poronhoitaja välittäisi itsestään niin paljon, että hoitaisi itseään liikkumalla ja venyttelemällä ja sitä kautta saisi voimia tehdä poronhoitotöitä. Tähän asti suurin haasteista on ollut se, että perinteisesti meidän kulttuurissamme liikkumisen harrastus ei ole ollut suotavaa tai sitä ei ole saanut tehdä ilman moitetta.
Koko poronhoitoyhteisö, jossa minä olen kasvanut ei ole ymmärtänyt sellaisia, jotka lähtivät omatoimisesti liikkumaan tai saatikka kävivät lenkillä. Koko nuoruusajan olen kuullut sen olevan joutavaa, tai että olen joutilas (jonninjoutavaa tekemistä), kun vain työteko on kuulunut sen aikaiseen nuoruusvuosiin ja vain sillä sai arvostusta omassa yhteisössä. Sen vuoksi minusta poronhoitoyhteisössä on nykyisinkin vaikeata muuttaa liikkumisen suhteen ajatusta. On vaikeata muuttaa turvallista ja totuttua elämäntapaa, millä on saanut hyväksyntää ja on helppoa olla samanlainen kuin muut.
Ajatellaan poronhoitoa, jossa työstä ei jäädä samalla tavalla eläkkeelle, kuin muista töistä, vaan se on elämäntapatyötä, jossa eletään koko elämä ja kaikkia tarvitaan ja kaikkien työpanos on tärkeä. Olen paljon miettinyt millä tavalla saisin poronhoitajat välittämään itsestään, ja saisin heidät miettimään omaa hyvinvointia ja sitä kautta omaa jaksamista. Minun kohdallani suuri merkitys hyvinvointiin on liikkumisella ja harrastan paljon erilaista tekemistä.
Tämän kaamosajan olen hiihtänyt koirien kanssa kuutamon tai otsalampun valossa. Ja sieltä tulen takaisin kotiin paljon paremmalla mielellä ja jaksankin paremmin. Samoin sillä mitä suuhuni laitan, olen todennut olevan suuri merkitys. Voi harmi niitä päiviä, kun minulle iskee herkuttelun halu. Silloin karkkia menee paljon ja kaikkea missä on sokeria, niin se kelpaa, ja tiedän jo aikaisemmista kokemuksista mitä siitä seuraa; armoton väsymys ja vireystila laskee nollaan. Olen aikuisiässä ymmärtänyt miksi kannattaa keskittää herkuttelu yhteen päivään, ei ole sitten turhanpäiten väsynyt.
Rovaniemellä sekä Levillä on järjestetty hyvinvointiviikonloppuja, jotka ovat olleet liikuntapainoitteisia, joissa on tehty poronhoitajille kehonkoostumusmittauksia, kuntotestejä ja siellä on ollut erilaisia liikuntatuokioita. Näistä viikonlopuista minulle on jäänyt todella hyvä mieli, kun niin monet ovat antaneet palautetta, kun he ovat tehneet elämäntapamuutoksia omaan arkipäivään. Ja voi sanoa, että monelle poronhoitajalle liikkuminen on tullut jäädakseen heidän elämään ja ruokailutottumuksiin on alettu kiinnittämään huomiota. Siinä koen onnistuneeni työssäni.
Parhaiten poronhoitajia olen tavoittanut Buorre boahtteáigin facebook – sivuilla, jos tykkäys-täppeihin on uskomista. Sinne on kuvattu saamenkielinen joulukalenterivideo, joka päivälle yksi liike ja sille venyttelyohje. Joulun aikana kuvattiin facebookiin erilaisia liikkeitä, jotka tehtiin moottorikelkkavaatteet päällä. Moottorikelkkaa käytettiin apuna liikkeiden tekemisessä ja liikkeiden tarkoituksena oli tauottaa moottorikelkalla ajoa.
Suurin toiveeni minulla on, että poronhoitajat hakeutuisivat kuntoutuksiin, joita heille järjestetään ja sieltä pienin askelin poronhoitajien arkeen kuuluisi kuntoilu, ja itsestä välittäminen olisi osa poronhoitoa. Ajatellaanpa vaikka kaikkia moottoriajoneuvoja, millä poronhoitajat kulkevat niin niitä huolletaan, sama pätee myös poronhoitajaan itseensä, ihmisen kroppakin tarvitsee huoltoa pelatakseen moitteettomasti.
Aurinkoisin terveisin, Saara