Poikkeusaikana

Emme osanneet varautua tällaiseen kevääseen, kun maaliskuun puolivälissä piti tehdä nopeita päätöksiä koronaviruksen takia. Toimintatavat piti muuttaa ykskaks. Piti sulkea Luovatuvan, Moktatuvan ja Toimintatuvan ovet, siirtää sovitut kerhot ja leirit myöhempään, sopia, miten töitä hoidetaan ja miten ne voidaan tehdä. Ja kaikki siirtyivät etätyöhön.

Työpäivät kuluivat yhtä työntäyteisenä kuin ennenkin. Päivien sisältö muuttui, tuli uusia haasteita, uudenlaisia toimia ja paljon pohtimista yksin tai yhdessä koko työporukalla. Ja työyhteisössä syntyi uudenlaisia innovaatioita.

Mutta nyt on jo kahdeksan viikkoa kulunut poikkeusoloissa. Se on ollut haastavaa jokaiselle.

Kaikesta huolimatta yhteiskunta pyörii ja elämä jatkuu. Etäkokoukset, etäkuulemiset, etänäkemiset, niitä on useita viikossa eri puolille Suomea. Yhteistyökumppaneiden kanssa yhteydenpito on tiivistynyt. Meitä toimijoita on täällä kuitenkin vähän ja huolet ovat yhteisiä.

Minun arjessani työmäärä on lisääntynyt, puhelin on pirissyt, työpäivät ovat pitkiä ja kotitoimistolla työpäivän päättymistä on vaikea hahmottaa.

Joka puolelta saamelaisaluetta ikäihmiset kertovat, että on kyllästyttävää, ettei voi tavata ketään, kukaan ei tule kylään. Ja jonakin päivänä sitten tuleekin soitto; ”kyllä mie nyt lähin käymään kylällä, oli pakko!” Niin tehin ittekin, kävin sisareni luona kylässä, vain portailla!

Kesää odottelemme, elämä normalisoituu, ehkä. Koronaexit on ajankohtaista ja pelonsekaisin tuntein meidän on pakko suunnitella sitä, yhdessä omalla porukalla ja yhdessä eri toimijoiden kanssa. Edessä on uusi arki. Mutta uskon, että vastuullisella toiminnalla, me selviämme hyvin. Ensin kesälomiin asti, sitten syksyyn ja taas jouluun. Muistakaa jokainen turvavälit, käsi- ja yskimishygienia, suojaukset, huolenpito itsestä ja kanssaihmisistä!

Inarissa toukokuussa koronavapaata kevättä toivotellen Ristenrauna

Ristenrauna Magga
Toiminnanajohtaja